Ivan saapumispäivä

Ivan saapumispäivän (sunnuntai 20.11. 2011) aamupäivä kului tyttären koulun markkinoilla. Sieltä suuntasimme lentokentälle kassissa pantoja, remmejä, nakkeja, nameja jne. Helsinki-Vantaalla tapasimme Kodittomien koirien ystävät ry:n Pian jonka kanssa olimme aiemmin olleet yhteyksissä puhelimitse ja sähköpostitse. Paikalla oli myös muita yhdistyksen aktiiveja ja Ginon, Biagion ja Claran uudet perheet. Kentällä saimme mm. matolääkkeet ensi alkuun.

Hetkinen jouduttiin odottelemaan ensin lennon laskeutumista ja sitten koirien pääsyä tullista läpi. Odottaminen ja jännistys meinasivat olla tytärelle liikaa, mutta lopulta (eikä siinä oikeasti kai niin kauaa edes mennyt) koirat saapuivat lentolaatikoissaan ’’Suomen puolelle’’. Jännistys alkoi helpottaa, koirien sirunumerot kerättiin ja passit ja koirat luovutettiin uusille omistajille ’’lentokenttäkuvien’’ ottamisen jälkeen.

Matka kotiin (meillä se oli varsin lyhyt, osalla hakijoista huomattavasti pitempi) saattoi alkaa. Yritin ensin tarjota Ivalle mahdollisuutta pissata nurmikolle lentokentän läheisyydessä mutta Iva tyytyi nuuskimaan routaista maata. Automatka meni hyvin, Iva istui sylissä aavistuksen vapisten mutta koko ajan enemmän ja enemmän rentoutuen. Kotipihallakaan ei pissaaminen onnistunut ja sitten siirryttiin sisätiloihin tapaamaan uutta laumaa.

Ivan odotusta

Hankintalistalla silmätippoja Ivalle. Ivan silmät ovat ilmeisesti muutenkin vuotavaa sorttia ja lennon jälkeen tippoja varmasti tarvitaan. Edelleen ihmetyttää ja ajatuttaa välilasku lennolla jolla Iva, Clara, Biagio ja Gino tulevat Suomeen. Varmasti hurja kokemus pikkunelikolle, siis koko lento ja kaikki muu! Kaverit on kadulta pyydystetty, tarhassa tarkastettu ja sitten yks kaks he löytävät itsensä lentokoneen ruumasta matkalla tuntemattomaan päämäärään.

Meillä on kotona keskivertoa enemmän eläimiä ja silti Ivan tulo kutkuttaa ja jännittää. Ja ennen kaikkea sitä toivoo että kaikki menee hyvin nyt Ivan viime metreillä Romaniassa. Toivottavasti panta ja valjaat ja mantteli ovat sopivia (kaikkea on onneksi useampia eli joku sopii varmasti). Vielä lasketaan päiviä, kohta jo tunteja J

http://www.koirienystavat.com

Iva

Eräs torimyyjä huomasi kuinka muut koirat jahtasivat pientä koiraa kun se yritti saada osansa torilta löytyvistä ruoantähteistä. Mies otti pienen koiran kotinsa suojaan ja antoi sille nimeksi Iva. Mies ei kuitenkaan pystynyt pitämään Ivaa vaan toi sen Medgidian koiratarhalle ja pyysi että tälle pienelle kultakimpaleelle yritettäisiin löytää uusi koti.
Iva on suloinen ja rauhallinen pieni narttu, joka ei tee suurta numeroa itsestään. Sen tausta on tehnyt siitä varovaisen uusien ihmisten suhteen mutta pienen totuttelun jälkeen se rentoutuu ja iloinen ihmisseurasta. Ivalle etsimme kokenutta kotia, jossa saa mielellään olla toinen rauhallinen ja tasapainoinen koira kaverina. Mahdollisten lasten tulee jo olla hieman vanhempia, jotta he ymmärtävät paremmin Ivan taustan ja antavat sille aikaa sopeutua.
Ikä: 3.5 v (elokuussa 2011)
Korkeus: 23 cm
Pituus: 32 cm
Kaula: 25 cm
Paino: 5 kg
Huom! Koiran adoption on oltava huolella ja erittäin tarkaan harkittu päätös! Lue huolellisesti kaikki adoptioinfo sivuilta, erityisesti teksti "terveisest sijoitusvastaavalta". Täytä sen jälkeen ei-sitova kiinnostuslomake klikkaamalla alla olevaa nappia. Mitä huolellisemmin täytät lomakkeen, sen helpompi meidän on lähteä työstämään mahdollista adoptiota.

På grund av resursbrist beskrivs nya hundar fr.o.m. 1.10.2011 endast på finska. Om du vill veta mer om en hund, vänligen fyll i en intresseanmälan.

Meille tulee koira

Perheemme lisääntyy sunnuntaina yhdellä hengellä. Laumaamme liittyy Iva, pieni katukoira Romaniasta. Päätös kodin tarjoamisesta Ivalle oli osin helppo ja osin vaikea. Laumaamme oli loppukesällä ’’vapautunut paikka’’ vanhan rakkaan kissan kuoltua, ja uuden jäsenen kaipuu oli kaikilla kova. Löytöeläimen ’’ottaminen’’ oli myös enemmän itsestään selvyys kuin epäilyksen aihe, laumamme jäsenistä vain yksi koira on ’’tarkoituksella harrastuskoiraksi otettu rotukoira’’. Laumaamme kuuluu siis Nelli, 13 vuotta, sekarotuinen labbis; Lara, 1 vuosi, labbis; Niki, 16 vuotta, kotikissa; Kasper Pesonen, 7 vuotta, brittikissa ja Viiru, 5 vuotta, itämainen lyhytkarvakissa. Ihmisjäseniä on viisi, minä, mies, esikoinen, keskimmäinen ja tytär. Esikoinen ja keskimmäinen ovat siis poikia. Tähän laumaan on Iva liittymässä.

Näin Ivan kuvan Kodittomien koirien ystävät ry:n nettisivuilla, joita olin silloin tällöin seurannut ja tiesin heti että hänet oli tarkoitettu meille. Hakemuksen kirjoittamisessa ei mennyt montaa hetkeä, ja jo parin päivän päästä saimme tietää että Iva on meidän. Asian tiimoilla pidettiin pari perhepalaveria ja pohdittiin uutta tulokasta joka eroaa melko paljon muusta laumasta (kissoja ja isoja koiria). Pohtiminen tiivistyi oikeastaan keskimmäisen kommenttiin: Tottakai Iva sopeutuu, kaikki ovat sopeutuneet!

Aikaa Ivan saapumiseen Helsinki-Vantaalle on enää pari päivää ja tuntuu että hän jo kuuluu laumaamme. Ei voi olla ajattelematta miten hän pärjää tarhalla, osaako hän aavistaa että suuri muutos on edessä, miten lento menee (välilasku Frankfurtissa!), onko hän surullinen tai peloissaan jne. jne. Toiseen voi todella kiintyä jo ’’odotusaikana’’.

Ivan saapuminen on innoittanut pieniin koiramaisiin hankintoihin, Ivaa odottaa useampi panta, valjaat, peti, mantteleita, heijastinliivejä, leluja, puruluita ja muuta sälää ja roinaa. Erityisen erityistä tässä on se että Iva on pieni koira, niin pieni ettei meillä sellaista ole ennen ollutkaan. Koko ihmislauma on hyvin jännittynyt ja elää odotuksen ilmapiirissä, eläinlauma lähinnä ihmettelee kasvavaa tavararöykkiötä.

Tässä alkua Ivan tarinalle, yritän oheen linkittää Ivan kuvia ja tiedot Kodittomien koirien ystävät ry:n sivuilta.